Henkisyydessä ja henkisyyden tiellä ei ole helppoa. Tosin, onko ei henkisyydenkään tiellä? Itsellä välillä tulee tuntemuksia, että mikä ihmeen tarkoitus tässä elämässä on. Vetovoiman laissa aina ollaan ihan itse vastuussa kaikesta mitä ympärilleen luo. Silloin kun on maassa ja masentunut, on todella vaikea tulla siitä tilasta pois. Vaikkakin tiedostan sen, että mitä pitempään jatkan ja hesitoin alemmilla negativiisilla tunteillani, sen enemmän vedän niillä energioilla asioita elämääni. Se on niin monta kertaa koettu.
Toisinaan tässä arjen elämässäkin on aika paljon haasteita ja ne liittyy aika usein elämän ihmissuhteisiin. Miksi tuo toinen on noin ärsyttävä ja miksi tuo toinen tekee noin, joka saa minut suorastaan raivon partaalle. Jos tätä jatkuu pitempään, alkaa siihen turtua ja asennoitua pysyvästi, okei, pakko kestää. Sellainen tunne ei ole hyvä. Mutta se on tunne, joka kertoo, nyt on aika tehdä jotakin eikä vain odottaa jotakin. Siinä se onkin vetovoiman lain kanssa, mitä enemmän odotamme jotakin parempaa, tuntematta juuri nyt sitä parempaa, se jää myös odottamiseksi.
Mutta kuinka ihmeessä minä tästä aina nousen alemmilta tunteilta sinne korkeammille sinne, missä elämä tuntuu niin elämälle?
Jos minä en itse ottaisi täydellistä vastuuta omasta elämästäni, jättäytyisin tilaan, jossa joku muu hallitsee minun elämääni. Niin me kyllä usein kuvitellaankin, vaikka oikeasti samalla suljemme pois sen mahdollisuuden, että voisimme itse vaikuttaa parantavasti tähän elämämme kohtaloon.
Olen miettinyt aika usein, miksi jotkin asiat eivät manifestoidu minulle lainkaan, vaikka olen kuinka yrittänyt ja yrittänyt. Se johtuu siitä, että olen yrittänyt. Elämässä tulisi elää hetkessä, eikä siellä jossain ja kyetä pystyä arvostamaan nyt heti sitä aivan käsillä olevaa hetkeä, oli se sitten mitä tahansa. Se on jotenkin valinta, ei ole pakko valita tuijotella sitä elämän harmautta.
Eilen oli tosi ikävä olo, jouduin jälleen kuskaamaan ja en millään jaksaisi olla alituiseen passaamassa. Ilma oli todella harmaan ikävä, kostea loska ja yyh mikä tympeääkin tympeämpi keli. Mutta kun oivalsin, että minun ei auta jatkaa tätä "yyh" tunnetta ja nyt vihdoin voisin aidosti kokeilla miten tässä löytyy hyviä asioita.
Ensinnäkin katsoin kaupunkia missä ajoin, nätti kaupunki ja näen kevään tulevan ja suurimmaksi osaksi kelit on ihania ja kun ne ovat, on tuonkin joen varrella todella mukava käyskennellä.
Auto, minulla on tässä allani ihan kiva auto ja hyvät renkaat, kyllä näilläkin keleillä passaa ajella, renkaat pitää ja auto hyrisee mukavasti ja lämmitys pelaa hyvin. Oikeastaan ihan mukava ajella kun liikenteessä ei ole paljoa porukkaakaan.
Odottelin siinä aikani toisen asiointia ja huomasin, tässä on hyvä tilaisuus kunnella taas rauhassa vaikkapa Ana Beckohaa. Ihana hetki, ei kiire mihinkään, rauha kuunnella ja samalla tarkkailla muita ihmisiä. Ja jatkoin vielä siten, että rentouduin kunnolla, niiden oppien mukaan joita olen onkinut sieltä täältä. Ajattelin, nythän voin kokeilla, osaanko rentouttaa itseni itselleni näennäisesti epämukavissa tilanteissa. Tämähän on suorastaan huippua opetella olemaan omassa itsessä hyvyydessään vaikka tilanne alkuun ei ollut ajatuksena mukava.
Sitten keskitin huomioni koiriini. Otin yhden syliin ja rapsuttelin kaikkia ja juttelin heille, olen teistä niin kiitollinen ja olette aina minun kanssani mukana menossa ja oloni oli jo hurjassa nousussa täydelliseen rakkauden tunteisiin. Siinä samalla ajattelin, on oikeastaan ihan kiva kun voi olla toiselle avuksi ja kuljetella ja olla mukana hoitamassa asioita. Että toisellakin on asiat järjestyksessä. Sitten ajattelin, minulla on monta asiaa epäjärjestyksessä ja kaipaisi kohennusta. Kohta tuli ajatus, no ääh, oikeasti suurin osa asioistani on todella hyvässä järjestyksessä ja voin suunnattoman hyvin siihen nähden mitä voisin oikeasti vanhoilla energioillani voida.
Jatkoin tätä ajatustyyliä koko reissun ajan ja kun olimme kotona, olin ihan ällistynyt, mitä, me käväistiin eikä tuntunutkaan niin inholle kuin aluksi ajattelin. Eli me todella voimme luoda kaiken ihan heti nyt tähän hetkeen, vaikka emme siihen saisi heti kultaa ja kunniaa, saamme kuitenkin hyvän olon ja mielen joka minusta on yhtä kuin kultaa ja kunniaa. Se on sitä sisäistä rauhaa ja oloa, jota ei voi oikeastaan millään muotoa saada mistään tuosta noin vain ja huomaan kuinka itse itselleni voin luoda aina sen upean olomuksen itseeni.
Yes, eiköhän tämäkin päivä tästä käynnisty. Lisäksi saan näitä lisävoimia kun keskityn Zohar meditointiin ja skannaukseen. Olen taas luottavaisella mielellä ja sitä hyvää kohtaloa koko ajan elävä. Elämä on sittenkin niin ihanaa kun sen oivaltaa. Mutta oivaltamiseen tarvitaan paljon apuja ja harjoittelua.
Minulla on myös ryhmä Social Song, vetovoiman laista juttelua varten ja erityisen ihana ryhmä Zohar projektille. Siellä keskustelemme niistä asioista miten Zohar antaa meille valoa elämäämme.
Olen ehkä kääntymässä todellakin Kabbalistiseen ajatteluun, se olisi minun toiveeni jotta oivaltaisin ja tuntuu, että olen oikealla tielläni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti