Tankki on tyhjä

Miksi vahva ei ole oikeasti vahva?

Olen itse tätä miettinyt todella paljon ja elämässäni yrittänyt olla vahvaakin vahvempi. Se vahvuus ilmenee siten, että jaksan aina olla anteeksiantavainen, vaikka minua kohdeltaisiin miten. Että aina jaksan luoda uutta uskoa omaan ja erityisesti toisten elämään. Että aina olen valmis auttamaan ja tekemään palveluksia toisille tai toiselle ihmiselle. Ja mitäpä minä siitä sitten itselleni saan? Kuvittelen saavani takaisin yhtä pyyteetöntä arvostusta ja kohtelua. Kuvittelen, että olen oikeasti hyvä ja hyvät teot tulevat takaisin? Että olen aina turvallisella polulla, kun annan itsestäni kaiken ja vielä vähän enemmänkin. Minä mietin, miksi joillain ihmisillä on niin helppo pyytää apua alati minulta, miksi?

Miksi aina minulta, miksi minä aina olen se, joka tekee vaikka minkälaisessa tilanteessa toiselle ihan kaiken palveluksen? Vaikka itse olisin täysin raakki, sairas, tilassa jossa tarvisin vain lepoa. Juuri silloin tarvitsisin eniten sitä huolintaa takaisin, jota olen itse niin auliisti itsestäni jakanut. Ja vielä, miksi minun pyyntöjä ohitetaan, ei kuulla, ei oteta tosissaan?

Montako oppituntia minun tulee tästä asiasta käydä? Montako oppituntia minun täytyy aina vain, yhä uudestaan todeta, että ei tämä nyt ihan oikeasti mee putkeen näin. Että aina kun olen rakkaudellisissa oloissani ja vaikka niitä ei olisi ollutkaan, tullut todellakin sieltä tuskasta ja hirvittävästä heikkoudesta ja tehnyt jälleen pyyteettömästi sen kaiken, mitä toinen ihminen tarvitsee? Montako kertaa minun pitää todeta, ei en saa itse sitä huomiota itselleni, en saa levätä, en saa vähäisintäkään , edes pientä murua aitoa rakkautta takaisin? Minun tulee vain jaksaa ja jaksaa, uskoa ja luottaa, että ehkä jonain päivänä sekin päivä tulee, että minunkin tankkini täytetään.

Vielä pahempaa jos olen ihan onnellisissa oloissani, typeränä itsenäni joka on toista huolitsenut ja auttanut, ilon energioita täynnä. Onnellisen autuaan tietämätön siitä, että voi voi, olet ihan liian iloinen ja ihan liian turvallisissa oloissasi, ammutaanpa hiukan pilkkaa. 

Minä olen vain rättiriepu jolle annetaan ja joka käsketään ja alistetaan elämään kiitollisena. Se on ihan hirveä arki, kun siihen lopulta herää. Aivan järkkyä todeta olleensa täysin vääristä syistä jotain ihanne itseä, ihanne itseä joka ei ole vähääkään palvellut itseä.  Kuitenkin itse olen kaiken luonut itselleni. MINÄ ITSE!!! Se olen ollut minä joka olen antanut voimani pois itsestäni, luulo, turvattomuuden tunne tai jokin muu selittämätön alitajuinen pelko, joka on värähdellyt minussa. On se ihan kauheaa katsoa sinne peiliin ja todeta todellakin asia, siis ei jumalauta se ole muiden vika, että annan itseäni kohdella kuin käytettyä riepunukkea.

Miksi siis itseäkin pitäisi palvella? Ehkäpä siksi, että kenenkään kone ei käy täysillä ilman polttoainetta ja kaikki huolinta mikä kohdistuisi välillä itseen, olisi sitä polttoainetta sinne niin sanottuun rakkaustankkiin. Olen aivan tyhjä ja vaikka kuinka yritän, en jaksa enää. Ei se autonkaan tankki täyty tyhjästä nyhjäisten. Sinnekin mistä tankataan, sekin tankataan aina tietyin väliajoin.

No niin, asia on nyt minulle selvä, kylmän suihkun jälkeen on aika herätä ja tunnistaa itsessäni nämä värähtelyt jotka, eivät olleetkaan aidosti mitään pyyteettömyyttä vaikka niin luulin. Ihan järisyttävä kylmä suihku. Tunneasteikkoni on jossain todella alhaisissa värähtelyissä, joissa tunnen suoranaista pakokauhua, jotta mitä minä nyt teen? Minun ainoa ajatus on, miksi minä itse annan jonkun toisen ihmisen viedä minusta kaiken, miksi ihmeessä minä elän jonkun toisen elämää? Miksi minä en muka itse pysty luomaan täydellisesti juuri omannäköistäni elämää?

Kyllä, antaminen on kaiken a ja o mutta jossain on tehtävä tasapainottaminen. Jos oikein tarkkaan ajattelen, kaikki se tasapaino pitäisi syöstä minut täydelliseen oloon siitä, että minä aidosti tunnen olevani kaiken hyvän arvoinen ja kokea olevani ihmisenä arvokas myös henkisesti. Minuahan nyt arvotetaan siitä, mitä materiaa saan ja kuinka hyvin osaisin olla kiitollinen ja raataa kuin hullu. Jotta toisen päiväjärjestys ei vähääkään paukkuisi rikki ja pysyisi täydellisessä tasapainossa. 

Nyt on aika lähteä tielle, joka johtaa myös oman tankkini täyttämiseen. Minä itse tajuan nyt, että kaikki se vahvuus mikä minussa oli näennäistä, olikin vain turvattomuutta ja väärä tapa olla vahva. Ei se ole vahvuutta, se on pakenemista, sokeutta siitä, ettei näe omaa todellista kuvaansa peilistä, että kuvittelee olevansa pyytetön, vaikka kaikkein pyytettömin meidän tulisi olla omaa elämäämme kohtaan. Vasta sen jälkeen kun on täysin oma itsensä vahvana, joka ei muuten tarvitse edes kyynärpäitä. Vahvuus on oikeasti rakkautta ja jakamisen iloa, odottamista, että välillä omakin tankki täyttyy. Se ei ole sitä, että paikkaan teoillani puuttumatonta turvallisuutta.

Nyt vihdoin todellakin haluan oppia tämän läksyn itsessäni. Kaikki kulissit saa kaatua mutta minä itse aion vain loistaa kaiken sen raunion keskellä ja rakentaa kaiken jälleen uudestaan. Nollasta, taas, monesko kerta lie, aina sieltä on vaan noustu ja noustaan vastaedeskin? Unviersumi tukee minua koska rakastan vihdoin itseäni ja opin täyttämään myös oman tankkini.

Tankkini korkki avautuu sillä, että annan itselleni anteeksi tämänkin harhaisen polun ja palaan jälleen oman itseni voimalliseen virtaan jossa kaikki se hyvä mikä on tarkoitettu myös minulle, on oikein vauhdilla tulossa luokseni ja niin, nyt minä otan sen vastaan.

Olet Sunna saanut nyt minulta anteeksi ja unohda menneet ja luo elämä vaikka tästä paikasta itsellesi uudestaan.  Adele.

Kirjoitus on todella alhaisissa värähtelyissä kirjoitettu, ainoa tie pois kaikesta masentuneisuudesta on jumalaton kiukku ja raivo. Vasta sen jälkeen tulee huojennus ja sitä odottelen nyt, sitten alan panostamaan seuraavan tunteen käsittelyyn ja jokaisen huojennuksen kohdalla ajattelen täydellisen elämän itselleni. Niin, aivan, tulen vielä tunteisiin jossa aidosti jaan ja vuodan rakkautta ylitsevuotavasti...pieni hetki, lataus on käynnissä.
Adios amigos.

Ei elämä helppoa ole mutta sen voi aina luoda paremmaksi

Henkisyydessä ja henkisyyden tiellä ei ole helppoa. Tosin, onko ei henkisyydenkään tiellä? Itsellä välillä tulee tuntemuksia, että mikä ihmeen tarkoitus tässä elämässä on. Vetovoiman laissa aina ollaan ihan itse vastuussa kaikesta mitä ympärilleen luo. Silloin kun on maassa ja masentunut, on todella vaikea tulla siitä tilasta pois. Vaikkakin tiedostan sen, että mitä pitempään jatkan ja hesitoin alemmilla negativiisilla tunteillani, sen enemmän vedän niillä energioilla asioita elämääni. Se on niin monta kertaa koettu.

Toisinaan tässä arjen elämässäkin on aika paljon haasteita ja ne liittyy aika usein elämän ihmissuhteisiin. Miksi tuo toinen on noin ärsyttävä ja miksi tuo toinen tekee noin, joka saa minut suorastaan raivon partaalle. Jos tätä jatkuu pitempään, alkaa siihen turtua ja asennoitua pysyvästi, okei, pakko kestää. Sellainen tunne ei ole hyvä. Mutta se on tunne, joka kertoo, nyt on aika tehdä jotakin eikä vain odottaa jotakin. Siinä se onkin vetovoiman lain kanssa, mitä enemmän odotamme jotakin parempaa, tuntematta juuri nyt sitä parempaa, se jää myös odottamiseksi.

Mutta kuinka ihmeessä minä tästä aina nousen alemmilta tunteilta sinne korkeammille sinne, missä elämä tuntuu niin elämälle?

Jos minä en itse ottaisi täydellistä vastuuta omasta elämästäni, jättäytyisin tilaan, jossa joku muu hallitsee minun elämääni. Niin me kyllä usein kuvitellaankin, vaikka oikeasti samalla suljemme pois sen mahdollisuuden, että voisimme itse vaikuttaa parantavasti tähän elämämme kohtaloon.

Olen miettinyt aika usein, miksi jotkin asiat eivät manifestoidu minulle lainkaan, vaikka olen kuinka yrittänyt ja yrittänyt. Se johtuu siitä, että olen yrittänyt. Elämässä tulisi elää hetkessä, eikä siellä jossain ja kyetä pystyä arvostamaan nyt heti sitä aivan käsillä olevaa hetkeä, oli se sitten mitä tahansa. Se on jotenkin valinta, ei ole pakko valita tuijotella sitä elämän harmautta.

Eilen oli tosi ikävä olo, jouduin jälleen kuskaamaan ja en millään jaksaisi olla alituiseen passaamassa. Ilma oli todella harmaan ikävä, kostea loska ja yyh mikä tympeääkin tympeämpi keli. Mutta kun oivalsin, että minun ei auta jatkaa tätä "yyh" tunnetta ja nyt vihdoin voisin aidosti kokeilla miten tässä löytyy hyviä asioita.

Ensinnäkin katsoin kaupunkia missä ajoin, nätti kaupunki ja näen kevään tulevan ja suurimmaksi osaksi kelit on ihania ja kun ne ovat, on tuonkin joen varrella todella mukava käyskennellä.

Auto, minulla on tässä allani ihan kiva auto ja hyvät renkaat, kyllä näilläkin keleillä passaa ajella, renkaat pitää ja auto hyrisee mukavasti ja lämmitys pelaa hyvin. Oikeastaan ihan mukava ajella kun liikenteessä ei ole paljoa porukkaakaan.

Odottelin siinä aikani toisen asiointia ja huomasin, tässä on hyvä tilaisuus kunnella taas rauhassa vaikkapa Ana Beckohaa. Ihana hetki, ei kiire mihinkään, rauha kuunnella ja samalla tarkkailla muita ihmisiä. Ja jatkoin vielä siten, että rentouduin kunnolla, niiden oppien mukaan joita olen onkinut sieltä täältä. Ajattelin, nythän voin kokeilla, osaanko rentouttaa itseni itselleni näennäisesti epämukavissa tilanteissa. Tämähän on suorastaan huippua opetella olemaan omassa itsessä hyvyydessään vaikka tilanne alkuun ei ollut ajatuksena mukava.

Sitten keskitin huomioni koiriini. Otin yhden syliin ja rapsuttelin kaikkia ja juttelin heille, olen teistä niin kiitollinen ja olette aina minun kanssani mukana menossa ja oloni oli jo hurjassa nousussa täydelliseen rakkauden tunteisiin. Siinä samalla ajattelin, on oikeastaan ihan kiva kun voi olla toiselle avuksi ja kuljetella ja olla mukana hoitamassa asioita. Että toisellakin on asiat järjestyksessä. Sitten ajattelin, minulla on monta asiaa epäjärjestyksessä ja kaipaisi kohennusta. Kohta tuli ajatus, no ääh, oikeasti suurin osa asioistani on todella hyvässä järjestyksessä ja voin suunnattoman hyvin siihen nähden mitä voisin oikeasti vanhoilla energioillani voida.

Jatkoin tätä ajatustyyliä koko reissun ajan ja kun olimme kotona, olin ihan ällistynyt, mitä, me käväistiin eikä tuntunutkaan niin inholle kuin aluksi ajattelin. Eli me todella voimme luoda kaiken ihan heti nyt tähän hetkeen, vaikka emme siihen saisi heti kultaa ja kunniaa, saamme kuitenkin hyvän olon ja mielen joka minusta on yhtä kuin kultaa ja kunniaa. Se on sitä sisäistä rauhaa ja oloa, jota ei voi oikeastaan millään muotoa saada mistään tuosta noin vain ja huomaan kuinka itse itselleni voin luoda aina sen upean olomuksen itseeni.

Yes, eiköhän tämäkin päivä tästä käynnisty. Lisäksi saan näitä lisävoimia kun keskityn Zohar meditointiin ja skannaukseen. Olen taas luottavaisella mielellä ja sitä hyvää kohtaloa koko ajan elävä. Elämä on sittenkin niin ihanaa kun sen oivaltaa. Mutta oivaltamiseen tarvitaan paljon apuja ja harjoittelua.

Minulla on myös ryhmä Social Song, vetovoiman laista juttelua varten ja erityisen ihana ryhmä Zohar projektille. Siellä keskustelemme niistä asioista miten Zohar antaa meille valoa elämäämme.

Olen ehkä kääntymässä todellakin Kabbalistiseen ajatteluun, se olisi minun toiveeni jotta oivaltaisin ja tuntuu, että olen oikealla tielläni.

Miksi minulla on Zohar ja miten se vaikuttaa elämässäni

Ajattelin pienesti kertoa Zoharista elämässäni. Ensinnäkin kerron, että Zohar aiheuttaa ihmeellistä vastustamista ihmisissä ja aika usein olen saanut kuulla, että se olisi jotain mystistä pahaa voimaa tai muuta sellaista. No varmaa ainakin on se, että mitään huonoa tai pahaa siinä ei ole lainkaan. Itseasiassa, Zohar on kirja jossa Aramean kirjainten kautta hehkuu hyvää energiaa ja se energia on myös siten, että tiettyinä viikkoina on avoinna erilaiset energiaikkunat.

Usein Zoharin vastustaminen kertoo vain siitä, että siellä tarvitaan eniten valoa ja hyviä energioita. Mitään uskoakaan se ei vie pois eli tämä ei ole uskonto johon vaihdetaan vaan tämä antaa enemmän syvyyttä ihan kaikkeen. Uskonnot on sisällytettynä Zohariin.Tähän olisi pitkältikin asiaa mutta sanon lyhyesti, että Zohar ja sen myötä aukeava tietoisuus tuo jopa erilaiset uskonnot parempaan ymmärrykseen. Tietoisuuden tulee nousta todellakin hurjasti, että valtauskonnot, kristillisyys ja islam sekä juutalaisuus tulisivat yhä paremmin toisilleen ymmäretyiksi. Mikään näistä uskonnoista ei ole valmis mitenkään yhdistymään mutta niiden kaikkien takana voi olla joku, joka on selittämässä näitä kaikkea ymmärrettävästi. 

Koska kieli Zoharissa on Arameaa, joka on vanhaa antiikin aikaista kieltä, sitä ei osata enää ymmärtää nykypäivänä. Ainoastaan Kabbalistit osaa vielä kääntää tekstiä ja käyttää sitä (Zoharia) oikein ja oikeaan aikaan. Kuitenkin kaikki se kirjoitus on tietynlaista numerologista koodausta. Se on jotenkin niin älykästä, että tuntuu käsittämättömältä että antiikin ajan ihmiset ovat sen  voineet kirjoittaa.

Sitten kun kiinnostuu enemmän ja syventyy enemmän Zohariin, siihen on myös englanninkieliset käännökset jotka kertovat ikiaikaista Mooseksen tarinaa. Sen tarinan voi ymmärtää meihin nykypäivän ihmisiin ihan aina, ne kaikki kertomukset kertovat sitten niistä kaikista energioista mitä me elämässämme tarvitsemme ja miten saisimme meidän ja valon välistä kuorittua sen paksun verhon ympäriltämme. Kun pääsemme näin kerros kerrokselta puhdistamaan omia negatiivisuuksiamme, olimme missä mitä vain, saamme aivan uudenlaista elämäniloa itseemme. Vähitellen alkaa itsekin loistamaan sen aidon valon voimalla ja ymmärtämään tätä maailmaa ja muita kanssaihmisiä. Valo kuitenkin loistaa näiden aakkosten kautta ja tekstiä itsessään ei tarvitse eikä aina edes kykene heti ymmärtämään. 

Mini-Zohar

Ensin se oli minulla vain pieni kirja jota kuljetin ja kuljetan edelleen mukanani. Päivittäin skannasin tätä mini-Zoharia, satunnaisilta sivuilta, mikä noin intuitiivisesti sattui olemaan siinä avoinna. Ensin en lähtenyt edes hakemaan syvempää tietoa vaan noudatin siinä kirjan mukana tulleita ohjeistuksia.

Ne ohjeethan ovat hyvin simppelit. Jotta Zohar vaikuttaisi aidosti sillä valolla meidän elämäämme, se tulisi ottaa sydämen asiaksi, ottaa se siis sydämen kautta elämään. Ei se vaadi sitäkään, että alat välittömästi uskoa siihen, mutta aina kun skannaa, sydän olisi hyvä olla avoin. Se tunne tuntuu siltä, että okei, tässä nyt tätä skannailen ja olen valmis ottamaan sen suoman valon ohjauksen elämääni.

Ehkä alkuun ei tunnu miltään mutta jälkeenpäin katsottuna, kaikenlainen kaaos alkaa helpottua ja mitä pidemmälle ja ajan kanssa skannailee, alkaa sitä automaattisesti pitämään Zoharia tärkeänä osana päiväänsä. Itse en ainakaan edes poistu kotoani, ellei Zoharini ole minulla taskussa mukana.(skannailu on yhtäkuin silmäillä tekstiä oikealta vasemmalle)

Myöhemmässä vaiheessa tiedonjano kuitenkin yltyy ja silloin aukeaakin aivan uudenlainen maailma. Tajusin, että Zohar on paljon paljon laajempi teos ja sitä skannataan päivittäin isommasta kirjasta, se kirja on itseasiassa 23 osainen kirjasarja. Jokaiselle viikolle on tarjolla erilaiset energiat ja siihen on olemassa scanhart lista josta näkee mikä energia on milloinkin tarjolla.

Aika tärkeänä osana on myös rukous, se ei ole kuitenkaan samanlaista rukousta kuin kristillisissä kirkkouskonnoissa. Sitä sanotaan rukoukseksi vaikka suurin osa on kylläkin lauluja mutta niiden suoma energia vaikuttaa meihin näiden Aramean aakkosten kautta.

Tärkein rukous on Ana Bkoah rukous, jota kuuntelen You Tubesta ahkeraan. Ana B kuuluu myös joka aamuiseen meditointiin. Tämä aamu meditointi on nimeltään Tikun HaNefes jossa hyvin pienillä käden liikkeillä keskitytään hakemaan body ja sielun yhteys. Sitten luetaan Ana Bekoa ja päivän salasana, salasanaa sanotaan Day of the Angel, jonka jälkeen luetaan vielä The 72 name of the God.

Rukous sanana ymmärretään varsinkin kristillisessä merkityksessä, että pyydetään apua jostain ulkopuolelta itsen. Näissä Aramean antiikin aikaisissa rukouksissa vaikutamme kuitenkin rukouksilla siihen Creatoriin ja siis itseemme, että kykenemme luomaan paremmalla valolla ja energialla parempaa elämää ympärillemme, itsellemme ja muille.


  http://youtu.be/1EdL_TLbHsg Ana B'Ko'ach on voimallinen rukous josta saa kaikkea mahdollista hyvää päiväänsä. Itse kuuntelen linkin videon aina kun tuntuu sille, että tarvitsen lisää poweria päivääni tai jos minulla on huono ja negatiivinen olotila päälläni. Vaikka en ymmärrä sanoja ja niiden merkitystä, tämä laulurukous lohduttaa kaikissa tilanteissa.

Tämä 72 name of the God on aika tunnettu ilman tietoutta siitä, että se on tästä Zoharista Mooses koodina. I AM, THAT I AM meditaatiot on aika tuttuja, esim. Dwayne Dyer meditoi Minä olen meditaation omien sanojensa mukaan päivittäin.

Aamu lähtee itselläni paljon energisemmin käyntiin tämän aamumeditoinnin jälkeen ja jotenkin herään paremmin päivääni. Jos minulla on esimerkiksi päänsärkyä, se kyllä tervehtyy tämän aamumeditaation aikana.

Zoharia voi opiskella korkeillekin tasoille. Itse sitä on turha yrittää edes opiskella, antaa tietoisuuden kasvaa rauhassa Zoharin myötä ja itse kyllä tietää, milloin on aika nousta korkeammille asteille. Zohar vaikuttaa meissä aina sielutietoisuuden kautta ja jos meillä on hyvä yhteys omaan sielunvoimaamme, tarkoittaen sitä, että annamme sielumme loistaa enemmän kuin egomielemme.

Aika usein käy Zoharin kanssa siten, että omat negatiiviset asiat nousee pintaan aika voimallisesti. Silloin on hyvä tietää, että se on ikäänkuin tarjottimella tarjottu kohta elämässä jolloin voit ratkaista syvemmin omaa itseä koskevat negatiiviset vaikutteet. Voit kertakaikkiaan tutkailla näitä asioita itsessäsi ja saada niihin uudenlaisen oivalluksen ja kasvaa siitä ongelmasta pois, kun olet saanut siihen tavallaan sitä valoa ja uudenlaista kykyä ja ymmärrystä ratkaista ongelmasi. Muistaa aina, että mitään meille ei tule ratkaistavaksi ellemme todella ole niin hyvin tietoisia, että todellakin kykenemme siihen. Eikä tarvitse edes yrittää ymmärtää jotain sellaista, mitä ei vaan voi vielä sen hetkisellä tietoisuuden tasolla edes ymmärtää.

72 names of God taulukko, tätä silmäilen tietysti aina aamuisin kun aukaisen tietokoneeni sillä tämä on 

 tietokoneeni näyttönä.

Toivon tämän Zohar tietoisuuden leviävän yhä useampaan ihmiseen. Tämä aiheuttaa aika paljon kummastelua, vaikka tämä on muualla maailmassa erittäinkin tuttu Zohar-projektin ansiosta. Laitan tähän vielä videon, josta saa käsityksen Zohar-projektista. 

https://www.youtube.com/watch?v=31TlzXQVvMw

Ruoki unelmiasi, unelmat vie aina eteenpäin

Oletko joskus unelmoinut, siten, että ihan oikeasti voit maistaa, haistaa, tuntea ja kokea asiat ikäänkuin ne olisi täysin totta? Minä olen ja monesti ja usein ja minulla on sellaisia unelmia jotka ovat olleet unelmissani vuosikausia. Tuosta voi päätellä, että unelmat ei ole toteutuneet kun niitä vuosia unelmoi. Se, että joku unelma ei ikäänkuin käy toteen, ei oikeastaan pidä paikkaansa, koska unelmat vie aina meitä kuitenkin jonkin verran eteenpäin. Usein annamme unelmien kuolla. Ne käy ehkä rasittaviksi ja puuskahdamme, kaikkea sitä unelmoikin ja ei nämä unelmat käy koskaan toteen.

Meillä on oma energiapankkimme ja olemme tallettaneet sinne miljoonittain erilaisia unelmia, ihania asioita elämästämme minkälaisena sen haluaisimme. Se on ihan uskomatonta jos tietäisitte miten paljon meillä on tässä niin kutsutussa pankissamme asioita. Ne ovat siellä värähdeltynä ja aina silloin tällöin näitä asioita putkahtaa eteemme ja ilmentyy elämään, eli manifestoituu.

Kun katsoo ympärillä olevaa maailmaa, nekin ovat osaltaan unelmiamme. Katselin eilen illalla valokuviani ja huomasin, ai että, tuollaista oli silloin ja nyt muistan mitä silloin unelmoin. Nythän minä elän osittain sitä mitä unelmissani kannoin ja voi hurja, enpä olisi ikinä kuvitellut, että tuosta matka tähän oli näin mahtava. Sen vuoksi on hyvä käydä matka taaksepäin joko selaamalla kuvia taikka elämänsä filminauhaa. Siinä me ainakin näemme todella sen, mitä me silloin aikanaan oikein kannoimme mukana. Minä luulen, että meitä ei ole tarkoitettu hiljentämään unelmien taikka mielemme pulinaa koska jos olisimme aina jossain hiljaisuudessa, emme silloin ruokkisi unelmiamme.

Toisinaan kun puhumme ääneen unelmistamme, jollekin toiselle ihmiselle, joku voi antaa lisää energiaa unelmiisi tai voi käydä myös niin, että toinen ihminen palauttaa reaalisuuteen. Kuten minulle on käynyt monta monituista kertaa. Olen sanonut ehkä ääneen, voi miten ihanaa joku asia olisi. Toinen on voinut siihen sanoa, että se maksaa liikaa, eikä sinulla ole siihen varaa, hyväksy tosiasiat ja elä realistisesti. Tuollaisten unelmien lyttääjiä on paljon, he eivät vain huomaa taikka hoksaa, ettei me unelmoida sellaisia asioita mitä emme halua.

Että unelmissa me elämme siinä emmekä mieti miten siihen pääsemme. Se on enemmänkin suunnittelua ja suunnittelu on omiaan viemään unelmat matalaksi. Myös itse sorrumme tappamaan omat unelmamme siten, että toteamme asioihin mitä unelmoimme, että ei ole varaa, tai ei ole kykyjä, ei minusta ole siihen.  Loppuviimein hylkäämme koko unelman luullessamme, että unelmiin kuuluu unelmoida asioita, en kykene, tai en pysty, tai ei ole varaa. Onko sellainen unelmaa jossa unelmoimme, ettei ole varaa taikka resursseja?

Olen huomannut, että kaikki ne asiat ovat elämässäni toteutuneet, mihin olen antanut valtavasti elämän energiaa. Olen ollut innostunut, ihaillut, jumaloinut suorastaan. Muistan erään aikakauden, olin jäänyt kotiin ja minulla oli tietokone kaikesta työstä vapaa seikkailla netissä. Osallistuin Tieteen palstalla keskusteluun jossa käsiteltiin rintamamiestalojen remonttia. Siellä seurasin tiiviisti erästä remontoijaa, hän antoi koko ajan kertomusta siitä mitä oli tehnyt ja tulee kohta tekemään ja selitti miksi asiat näin tai noin. Perehdyin innolla, kuuntelin, taikka siis luin innolla jokaisen postauksen mitä hän kertoi talostaan. Minulle itselle syntyi omaan itseeni mielikuva omasta talosta jota siinä mukana remontoin. Siitä on vuosia aikaa, mutta nyt elän täyttä totta, asun rintamamiestalossa ja olen tässä tehnyt remonttia ja joka ikinen ilta totean, voi miten onnekas ihminen olenkaan. Unelma rintamamiestalosta eli sen vuoksi, koska ruokin sitä alituiseen. Kuvittelin, näin, tunsin, elin ja koin sitä elämää mielessäni.

Oma unelmieni koti, olisiko sitä jos en olisi unelmoinut? Ruoki siis unelmiasi, oli tilanteesi juuri nyt mikä tahansa.






Minulla on paljon erilaisia unelmia ja joidenkin olen antanut kuoleutua juuri edellä mainituilla asioilla. Joillekin ihmisille en enää edes kerro unelmiani koska olen oppinut heidän tapansa suhtautua niihin. En ymmärrä, eikä se ole minun asiakaan ymmärtää, miksi joku toinen on halukas palauttamaan ihmisen maanpinnalle. Se ärsytti minua aikanaan ja silloin opin unelmoimaan sellaisen henkilön siksi aikaa kuuhun istumaan kun minä koin elämää unelmissani.

Jotta en unohtaisi unelmien voimaa, laitoin tietysti makuuhuoneeseeni asianmukaisen tapetin. 











Toisinaan käytän unelmieni voimaa siihen, että unelmoin siitä, että ne realistisestikin suhtautuvat ihmiset vapautuisivat ja antaisivat unelmilleen polttoainetta. Joskus on vain hyvä kysyä sellaiselta henkilöltä, mitä sinä haluat? Mutta neuvoni noin muuten on, älä anna itsesi taikka muiden tappaa unelmiasi, pidä omasta hengentilastasi huoli, järjestä aina aikaa unelmiesi ruokkimiseen ja pidä sitä yhtä tärkeänä kuin päivittäinen ruokailusi on. Pidä sitä yhtä tärkeänä kuin veden juomista, kaikki muu tulee vasta sen jälkeen. Nosta omat unelmasi tästä lähtien kaiken edelle, että huollat niitä, että menet vieläkin syvemmälle ja todella tunnet ja koet jopa tuoksut, maut, aistit kaiken mitä aisteja sinulla on käytettävissäsi. Et voi koskaan tietää....mihin tiesi sinua kuljettaa.

Kaiken tasapaino, runsaus on luonnontila

Antamisen ja saamisen tasapainoa ja niissä piileviä kompastuskiviä

Tämän päivän ihmiset eivät enää tiedä mitä on runsaus ja kuuluuko se kaikille? Maailmassa on niin paljon epätasapainottumista, että me kuvittelemme sen olevan täysin luonnollista, vaikka oikeasti elämän runsaus on luonnontila ja kaiken tulisi olla tasapainossa. Kaikki on tasapainossa kyllä mutta me emme sitä koe siten.

Me olemme itsekin luonnostaan runsautta ja sitä jakavaa. Eikä meidän tarvisi ajatella näitä asioita jos olisimme voineet tässä haasteellisessa maailmassa olla itsessämme tasapainoisia. Kuten olemme olleet lapsena. Meissä on hienoja asioita luonnostaan. Olemme empaattisia ihmisiä, jos toisella ihmisellä käy huonosti, on sairas taikka surullinen, olemme toinen toistamme lohduttamassa ja auttamassa. Se on meissä itseohjautuvaa runsautta. Me vaalimme myös kauneutta kaikkialla ympärillämme, rakennamme ja laitamme kodin ja pihan nätiksi. Tai pidämme omasta ulkonäöstämme huolta, siksi koska sekin on elämän runsautta.

Jos mietit luonnon kasveja, ne elää aina runsaudessa, eikä ne kasvit koskaan erikseen pyydä tai vastaanota, se on niille täysin luonnollinen olotila. Jos kasvi saa kaiken tarvitsemansa, se kasvaa oman elämän mittaisen elämänkaarensa ja jättää uusia alkuja, siemeniä lisää, koska se elää runsaudessa.

Kasvit ja eläimet ovat sopeutuneet muuttuvaan ja ankaraan maailmaan, toimivat automaattisesti sen mukaan. Kilpikonnat jotka kaivaa munille kuopan rannalle, luovuttavat miljoonia munia, joista suurin osa päätyy petojen suuhun ja seuraava vaihe pienillä kuoriutuneilla kilpikonnilla on selviytä mereen. Vain hyvin pieni osa niistä päätyy meressäkin kasvamaan aikuiseksi. Mutta, se on luonnon omaa tasapainoa johon meillä ei ole sanomista, ainoastaan ihmettelemistä miten tarkka ja viisas luontomme onkaan.

Meillä on myös luonnollinen runsaus olemassa, koskien niin ihmissuhteita, rakkautta, materiaa, harrastuksia, kuin tunteitakin. Joskus olemme vain niin pahasti epätasapainossa joidenkin asioiden suhteen, että koemme elämän olevan yhtä vuoristorataa. Kun olemme jossain asiassa epätasapainossa, se vaikuttaa meissä kaikkeen ja erityisesti meidän fyysiseen ja mentaaliseen kehoomme. Me reagoimme aina kehomme kautta, koska se on meidän kommunikointiamme bodyn ja sielun välillä. Sielun tulisi saada loistaa meissä aidosti valoa.

Mieti miten elämässäsi luonnollinen runsauden tasapaino pitää, oletko kotona kaikkesi antava, elätkö aina toisia palvellen, oletko ylirasittunut, uskallatko pyytää itsellesi myös jotain vai oletko aina kaikkesi antava?

Tiesitkö, että kaikkensa antava ei ole hyväksi tässä tasapainossa, me emme ole kilpikonnia jotka tarvitsee munia huomattavasti enemmän tasapainon säilymiseksi. Kilpikonnallekin se muniminen on vain joskus ja se tekee sen luonnostaan, ei antaakseen kaikkensa. Munimisen jälkeen tämä otus jatkaa olemassa olon kiertokulkuaan vailla tunnetta, että taas pitää antaa kaikkensa. Se on sen elämänvietti.

Onko sinun elämänviettisi olla antamassa kaikkesi vai siten, että todella nautit siitä antamisesta ja saat samalla myös itse?

Miten työ ja urasi, onko se tasapainossa kaikkeen muuhun ja osaatko ottaa itsesi myös pois siitä putkesta? Eihän ihminen ole alunperinkään syntynyt tänne tekemään töitä alati. Kun me tulimme tänne, me elimme ruokaa etsien ja silloin kun sitä oli, ihminen luovasi, hän istui nuotion äärellä pieniä asioita puuhastellen ja ajatellen ja luoden uusia asioita.

Sen vuoksi maailma on laajentunut, koska alkuihmiset omalla ymmärryksellään keksi asioita lisää ja lisää. Ei he eläneet alituiseen jossain metsästyssuorituksessa tai nainen antamassa alituisesti itsestään kaiken perheelle jotta muut, eikä hän itse eläisi yhtään mukana luonnollisesti. Elämänviettiin kuitenkin kuului luonnostaan elämän ylläpito ja sen säilyminen, luonnostaan. Mies ja nainen toimivat luonnostaan runsauden luonnollisuuden mukaan kuten elämänkaareen kuului kaiken itseohjautuvasti.

Meidän oma tasapaino vaikuttaa kaikkeen. Vaikka emme aina itse näe omaa tilaamme, tunnemme alitajuisen värähtelymme tuomat asiat. Ne ilmenee meissä  monin eritavoin. Keho on yksi parhaimmista mittareistamme. Jos alituiseen ohitamme sen syvimmän itsemme tahdon olla ja elää tasapainossa, kehomme alkaa reagoimalla joillain sairauksilla. Yleensä sairauden laatu kertoo epätasapainon laadun syvyyden. Syöpä ja  monet immuunipuolustus sairaudet johtuvat elimistön altistamisesta alituiselle stressille. Negatiiviselle stressille joka aiheutuu itseasiassa kaikesta epävarmuuden tunteista omassa elämässämme. Emme osaa olla luonnollisesti virtaavia kun olemme alituisessa huolessa taikka liian kiireisiä.

Meillä tulee olla tietynlaista positiivistakin stressiä jossa yleensä kasvamme uusiin tilanteisiin ja saamme maailmamme siitä luoduksi ja laajennetuksi. Stressi ei ole aina siis huono asia ja enimmäkseen se huono stressi on sitä tunnepuolen stressiä, huolta ja epävarmuutta.

Lue tuo minun seuraava kappale ilman pillastumista koska asia vielä tuolla myöhemmin oikenee...

Monet opettavat kaiken antamista, että vain antaminen on ihmiselle hyvä asia. Miettikääpä omassa elämässänne, miten paljon annatte itsestänne ja osaatteko luonnollisesti pyytää sen, mikä teille kuuluukin. Onko teidän ihan alituiseen annettava itsestänne ja eikö tasapaino vaadi myös saamista itselleen? Onko kaiken luonnollisen saaminen itselleen tehty jo syntiseksi?

Raha, ruoka, vapaa-aika, työ, tekeminen, harrastaminen, rakkaus ovat asioita josta voisi kirjoittaa oman lukunsa miten ne vaikuttava elämässämme. Mainitsen kuitenkin, että me kuvittelemme olevamme riippuvaisia toisen rakkaudesta ja siksi annamme toisten myös polkea ja ottaa itsestämme kaiken. Joka muuten syöksee kaikki muutkin asiat epätasapainoon.

Olisi aina ensimmäiseksi tasapainotettava suhteet ihmisiin. Sen jälkeen tuntea olevansa itse tasapaino ja pitää huoli tasapainostaan alati, joka päivä, heti aamusta alkaen mietiskellä ihan hiljaa ja vetää syvään henkeä. Hakea se tasapainon värähtely tuntemalla se ja antaa sen tulla itsestä luonnostaan. Vetää puoleensa kaiken tasapainoa. Emme ole riippuvaisia emmekä riippumattomia toisista ihmisistä. Me olemme sekä että. Olemme Jin ja Jang.

Antaminen ja antamisen ilo on sitten taas toinen juttu. Kun me annamme itsestämme vuolaasti ja siten, että se todella tuntuu hyvälle ja samalla sille, että antamalla saa itselleen hyvän tunteen, se on todellakin eri asia. Antamisen ilo on todellinen ilo. Siksi lahjan antaminen suoraan ilosta ja sydämestä on niin ihana tunne. Joulun aikaan kuitenkin kuulee sitä stressiä siitä lahjojen ostamisesta. Aina lahjoja ei tarvitse ostaa, sillä antaa voi niin monia asioita. 

Yleensä tasapaino saapuu siinä jos koet itseltäsi jotain puuttuvan, sinun tulisi tasapainottaa se luonnostaan itsessäsi siten, että sinä annat sitä muille. Äsken kritisoin ylempänä kaiken antamista mutta näillä on se hienoinen eroavaisuus. Jos tarvitset lisää rakkautta, sinä saat sitä vain antamalla rakkautta, ei siten, että annat itseäsi kohdella huonosti, koska sellainen ei ole rakkautta. Se on riippuvuutta toisen rakkaudesta. Pitää muistaa vain ne kaksi tunnetta, toinen tuntuu hyvälle ja toinen pahalta ja siinä se nuora onkin. Jos rakkauden antaminen oikeasti tuntuu hyvälle, se on silloin sitä ja silloin aika varmasti saat sitä monin mitoin takaisinkin.

Miksi kiittäisin ongelmistani?

Se on kyllä jännä juttu kun jälleen kerran totesin erään ongelman, joka on painanut minua tässä tämän viikonlopun ajan. Ei ollut muuten ensimmäinen kerta, että kiitin ihan sydämestäni omasta ilmenneestä ongelmastani. Istuin tuolla saunan lauteilla ja mietiskelin tätä asiaa mikä mieltäni oli painanut. Aloin sitä ääneen pohtimaan ja koin mielettömän energian nousevan minussa jossa ratkoin sitä ongelmaa ja kaikkea siihen liittyvää. Lopulta tajusin ja oivalsin mitä kaikkea se värähtelemäni ongelma olisi tuonut lisää elämääni. Olin melkein onnesta soikea, että sain sen ajatuksen kiinni ja aikaa sekä hyvän tilan käsitellä se itsestäni sopusointuun.

Näin ehkä vuosikymmenien samantyyppinen piina, alitajuntaani syöpynyt kauhea Evil joka saa minut aina käyttäytymään tietynlaisissa tilanteissa samoin, pitää yllä sitä kiertokulkua alituiseen. Meillä on monenlaisia Evileitä itsessämme ja olen aika varma, että jos pääsee kurkkaamaan alitajuiseen mieleemme, on siellä hopeisten kauniiden pilvien joukossa se suuri tumma pilvikerääntymä täynnä näitä pieniä Evileitä. Emme vaan edes aina tajua, että miten ne sinne ovat joutuneetkin. Mutta yhtä kaikki, meillä kaikilla siellä on esimerkiksi näitä tunteita: Kateus, katkeruus, itsekkyys, viha, epävarmuus, kosto, alistuminen ym. Tämä jo kirjoittaessakin tuntuu tummalta ja siltä, että hui kauheaa, ei minulla vaan. Mutta kaikilla meillä näitä on. Mutta aina kun nämä meissä ilmenevät, emme edes tajua sitä välitöntä reaktiota mitä nämä esiin nousseet tunteet meille tekee.

Elämä on yhdenlainen peili, minä itse seison siinä peilin edessä ja peilaan itsestäni kaiken itselleni. Kunpa joskus oppisin olematta reagoimaan kaikkeen ikävään ihan lunkisti vaan. Se tarkoittaisi sitä, että vaihtaisin peilikuvaani. Jos joku aiheuttaisi minulle tunteen kateudesta ja pystyisin olemaan ilman sitä reaktiota, peilikuvani muuttuisi samantien. Mutta jos aina reagoin tilanteisiin samoin, peilikuvani toistaa sen aivan yhtä piirun tarkasti.

Joten, jospa muistaisin tämän peilin nyt tästä lähtien ja tekisin täysin päinvastoin mitä olen tottunut tekemään. Olisin hiljaa silloin kun tekee mieli huutaa ja sanoisin asiani silloin kun en uskalla. Mitenkähän oma peilikuvani heijastaisi tätä elämää minulle takaisin päin? Sitä täytyy kokeilla.

Peilin edessä on hyvä kiittää ongelmista, kuten kaikesta siitä hyvästäkin. Peilin edessä kiittäminen näyttää välittömän tuloksen mitä sieltä on tulossa minulle takaisin. 

Vetovoiman laki

Se on voimallinen laki ja vaikka sitä on yritetty todistaa hölynpölyksi, ei sitä ole koskaan oikein kunnolla siinä onnistuttu. Näin siitä on jossain kirjoitettu. Tietystikään Suomalainen ei usko mitään humpuukia, näin olen huomannut. Silti moni uskoo kaikkea mitä lehdessä kirjoitetaan, uskotaan mitä lehdissä pelotellaan ja reagoidaan päivittäin niukkuudesta ja sodista kertoviin uutisiin. Nehän on sitä realismia missä maailma elää, eikö niin? Minua huvittaa tämä suuresti, sillä noin minäkin olen aina ajatellut ja varsinkin internetin aikana eniten, kun kaikki maailman uutiset hyökyivät ylleni ja saaden minut tuntemaan tunteen, miten paha maailma onkaan. 

Kylläpä sitä ihminen tunsikin itsensä tosi kurjaksi ja köyhäksi kun kiinnostui todella seuraamaan hallituksen edesottamuksia. Ihmisten kiroamisia, tämä on väärin ja tuo on kauheeta ja kyllä tämä maailma on vaan niin hemmetin kurjaa ja huonoa. Tottakai koska itse todistin sitä omassa elämässäni täysin rinnoin. Jälkeenpäin ajateltuna, siis nyt jälkeenpäin kun olen lopettanut kaikenlaisten huonojen uutisten lukemisen aamuisin, en ole sitä samaista kurjuutta kokenut aikoihin. Mitä kaikkea elämässäni on muuttunutkin sen jälkeen, kun todella aloin ottamaan selvää tästä mahtavasta luonnon laista? Kyllä olen monet opukset ehtinytkin lukea mutta ennen kaikkea mistä voin puhua, on ne omat kokemukseni.

Monia vetovoimasta käsitteleviä kirjoja lukiessani huomasin sen turhautumisen kun asiat eivät heti alkaneetkaan muuttua. Näin, ei ne ihan heti muutu edes mutta suunta muuttuu kuitenkin. Ja turhautumisen tunne saa aikaan sen, että asiat jälleen vetäytyvät jos olivatkin järjestäytymässä paremmaksi. Me nykyajan ihmiset olemme niin kärsimättömiä, meidät on kait opetettu saamaan kaikki niin heti tähän näin.

Kaikessa on kyseessä kuitenkin sisäinen värähtelymme. Kaikki meidän tunteemme osoittavat sen värähtelytason ja koska kaikki tässä maailmassa on energiaa, on se värähelykin energiaa. Me vedämme omilla energioillamme puoleemme asioita. Jokainen elämäntapahtuma ja asia sekä kokemus on  vain omaa värähtelyillämme aiheutettua aikaansaannostamme. Jos yrittää kieltää tämän tosiasian tämän lain toimivuuden kannalta, ei tule koskaan oikein edes ymmärtämään koko lain toimintaperiaatetta. Siksi aivan ensimmäinen ajatus koko vetovoimasta olisi täydellisesti omaksuttava siitä lähtökohdasta, että kaikki mitä elämässään kokee on omaa värähtelyä jonka on itsestään automaattisesti lähettänyt. Sen jälkeen tulee niitä energioiden asioita mitä on säteillyt itsestään. Tätä asiaa ei voi kerrassaan muuttaa. Jos ymmärtää tämän periaatteen, säästyy turhautumisilta.

Se on myös sitä, että oppii ottamaan vastuun kaikesta ihan itse, syyllistämättä toista ihmistä, sillä jollain värähtelyn tasolla on itse aiheuttanut sen, mitä elämäänsä ottaa vastaan. Tästä asiasta on joutunut itsensäkin kanssa käymään jaakobin painia. Varsinkin silloin kun on saanut jotain negatiivisia asioita, riitoja taikka konflikteja elämäänsä, on paljon helpompi syyttää toista negatiiviseksi tai, että se kaikki on jonkun toisen syy. Että minä olin vain viaton ja tuo toinen oli mulle paha. Huh huh, näin se ei vaan mene ystävät rakkaat. Todennäköisesti olet sisimässäsi värähdellyt alitajunnastasi jotain, joka sai aikaan sen, että sopivan sallimisen tilassa päästit myös ne tulemaan itsellesi takaisin. Siinä tilanteessa kun energiat alkaa olla enimmäkseen negatiivisiä, kannatta oikeasti pysähtyä miettimään, että mikä itsessä nyt oikein tunne puolella on se olo joka saa aikaan kakkasaavia niskaan.

Minähän en näissä kirjoituksissani ketään opeta taikka ole ehdottoman varma, kirjoitan kuitenkin aika tärkeitä pointteja joihin kannattaa kuitenkin jollain tasolla ottaa se oma oivallus. Vetovoiman laista kerrotaan ja opetetaan niin monissa opuksissa, että minun on turha tänne blogiin koko skaalaa kirjoittaa. Suosittelen kuitenkin tutkailemaan sitä, että olisiko omassa elämässä todellakin jotain sellaista mihin haluaisi suurta muutosta ja parannusta.

Itse sen kokeneena ja täydellisen elämänmuutoksen aikaan saaneena voin suositella lämpimästi. Silloin kun joku asia lähtee johtamaan yhteen hyvään, se tuo mukanaan lisää hyvää ja näin lumipallo vain kierii. Mutta kaikki ei ole koskaan noin yksioikoista ja meillä on elämässämme paljon puhdistettavia vanhoja opittuja asioita. Alitajuntamme on se joka värähtelee ja kun olemme aikamme sinne ämpänneet asioita joita pidämme totuuksina, voi olla varma, että muutos vaatii aikaa.

Yhtä kauan kuin hokee, että elämä on köyhää ja kurjaa ja näkee sen lopputuloksen voi vain kuvitella jos hokee täysin päinvastoin. Jos aidosti alkaa tuntemaan iloa uusista ja hyvistä asioista, se tuo jälleen lisää hyviä tunteita ja sen mukaisia uusia hyviä värähtelyitä. Meillä on periaatteessa kahdenlaisia tunteita, toiset tunteet tuntuu hyviltä ja toiset tunteet tuntuu pahoilta. Aina jos tuntee tunteita sieltä pahalta puolelta, ne ruokkivat itse itseään ja kehä negatiivisiin asioihin on valmis.

Kyllä tämä elämä vain on ihmeellistä sen jälkeen kun on oppinut soveltamaan vetovoiman lakia käytäntöön. Itse puhun paljon mieluummin sallimisen laista. On nimittäin helppoa pyytää ja toivoa asioita mutta sallia asioiden tulla elämäänsä onkin sitten se toinen juttu. Itse omilla vastustamisilla me estämme näiden hyvien asioiden tulemista elämäämme. Kun oppii olemaan täydellisessä sallimisen tilassa, on elämä lähes taianomaista. Siltikin sen jälkeen on helppo muuttaa jälleen takaisin päinvastaiseen suuntaan, se on se, että antaa omien värähtelyiden laskeutua todella nopeasti alas.

Eli tässä vetovoimassa ja sallimisen laissa on aika paljon asioita jotka vaatii todellista perehtymistä ja oivaltamista. Suosittelen kuitenkin hakeutumaan ihmisten kanssa keskusteluun joilla on sama ajatus tätä toteuttaa ja kokeilemaan. Lue kirjoja, suosituksiakin ehdin jo tuolla antaa ja voin oikeastaan harkita jonkilaista listaa tänne mitä kirjoja voi lukea.

Minulla on Facebookissa ryhmä jossa keskustelemme vetovoiman laista ja siellä on tarkoitus myös tuoda aivan uusia asioita. Itse olen siellä kirjoitellut jotain ja toivon kaikkien jotka ovat ryhmässä tuovan sen oman uniikin lisänsä sinne mukaan.

Oikeasti hirvittää

Se edellinen elämä jossa olin koko ajan jotakin vastaan ja kritisoimassa ja kontrolloimassa tätä maailmaa, tämäkin blogini josta olen jokaisen typerän tekstin poistanut, sai niin valtavasti lukijoita.

Mitenköhän lienee nämä pehmeämmät arvot elämässä ja se valon ja positiivisuuden kautta nähty maailma kiinnostaa lukijoita? Sitä minä tässä vain mietin.

Minua kyllä hieman huvittaa nämä omat ajatukseni, en ole siis uskonnollinen ihminen vaikka syvästi matkalla kaikenlaiseen henkisyyteen. Ajattelen, että olen ollut jossain pimeyden tiellä vaeltamassa ja nyt siis tullut jälleen takaisin valon polulle. Tulee ihan mieleen vaikka minä pimeydessä vaeltaisin jne...No sellainen olo minulla on nyt. Olen tämän Zoharin myötä käynyt tässä Purimin lävitse ja plus monet muut viikot jossa olen päässyt puhdistautumaan kaikesta turhasta painolastista.

Eikähän henkisyys oikeasti sitä tarkoita, että sulkee silmänsä kaikelta pahalta ja yrittäisi leipoa maailmasta yltiöpositiivisuuden ilmentymän. Ei todellakaan, henkisyys on minun mielestä kasvamista ja nousua hieman korkeammille tietoisuuden tasoille joissa sitten ymmärtää sen mitä joskus aiemmin ei ole voinutkaan ymmärtää.

Me ihmiset emme ole alkuunkaan pahoja kun me tänne synnymme mutta jossain vaiheessa alamme värähdellä samoilla taajuuksilla millä muutkin värähtelee. Kun tajuaa, että kaikki on kuitenkin energiaa ja värähtelyä, ymmärtää todella sen, missä itsekin värähtelee. Meidän energioita ei kukaan vie, me vain annamme omien hyvien fiilisten laskeutua muiden matalasti värähtelevien otusten kanssa. Kuten Esther on sanonut, on vain kaksi tunnetta ja toinen niistä on hyvä ja toinen on huono. Se mikä oikeasti tuntuu hyvälle on hyvää ja valon puolta kun se tunne mikä tuntuu huonolta tavalla taikka toisella, on sitä pimeyden puolta. Emme tosiaan niitä voi poistaa eikä se ole tarkoituskaan, on ainoastaan mahdollisuus nousta parempiin värähtelyihin ja niillä vetää itselleen hyviä asioita puoleensa. Sitä se vetovoiman laki ihan faktisesti käytännössä on.

Yritän tuoda teksteihini sitä korkeinta värähtelyä ja minusta rehellisyydessä ja aidossa oivaltamisen ilossa on kaikkein suurin ja ihanin värähtelyvoima, se on tavallaan sitä rakkautta itseään kohtaan, että voi ja uskaltaa olla se oman itsensä toteuttaja. Toki me aina kuvittelemme puhuvamme totuuksia kun arvostelemme toisia. Mutta niin, onko totuus yksi ainoa oikea vai voiko niitä todellakin olla monenlaisia? Mielestäni olen oivaltanut, että kaikella sillä huonollakin on ollut todella iso merkitys ja paikkansa. Sitä kautta olen oppinut näkemään myös valoa.

Kabbalistinen viisaus ja elämänkatsomus sekä Zohar

Itse olen hyvin hitain askelin lähtenyt tutkimaan Kabbalan viisauksia. Se on jotenkin alkuun, että jees, tää on upeaa mutta kun oman itsen tietoisuus on niin jotenkin sulkeutunut, ei heti ensi alkuun jaksa olla pitemmälle kiinnostunut. Mutta sanoisin, että tämä pieni piipahduskin tutustua Kabbalismiin on aivan hyvä juttu. Meillä on aika paljon kaikenlaisia henkisiä juttuja ympäriinsä jotka onkin oikeastaan peräisin Kabbalisteilta. Aika jännää. Zoharikin sisältää kaikki arkkienkeleiden nimet? Kukaan ei silti tiedä Zoharista yhtään mitään.

Kaikki nämä enkelit ja jumalat on energioita, ei mitään fyysisiä ukkoja pilven päällä taikka enkelitkin, ne ovat tietynlaisia suojelusmaisia energioita. Mutta niin, tämä ei liity uskoon taaskaan, uskonnot on tulleet Zoharin jälkeen ja sisältää kaiken maailmankaikkeuden tiedon ja viisauden. Se on kirjoitettu Aramean kielellä ja kaikki se energia tulee sieltä kirjaimien kautta ikäänkuin koodeina ja tiettyinä aikoina jolloin kunkin luvun "energiaikkunat" ovat avoinna. Eli siksi on tietty järjestys milloin mitäkin kohtaa Zoharista luetaan vaikka oikeastihan sitä ei edes lueta, vaan sitä skannataan silmillä.

Me emme tällä tietoisuudella edes ymmärtäisi, mitä siihen on kirjoitettu. Tarinat toki siinä ovat todella vanhoja, kaksi ja jopa kolmekin tuhatta vuotta vanhoja ja tarinoissa on sisälletty jotain viisautta mitä meidän tulisi oppia ja soveltaa tämän päivän maailmaan. Zoharin skannaus ei kuitenkaan edellytä ymmärtää tätä tietoisen mielen tekstiä mutta se on todella kiinnostavaa ajan kanssa kun perehtyy Mooseksen aikojen tapahtumin. Abrahamin kirja eli tämä mini-Zohar on vanhimpia. Se on täynnä suojelusta ja korjausta meille. Parantavaa healing energiaa, tosin healing merkitys Zoharissa on paljon syvempää mitä länsimaisessa parantumisessa tarkoitetaan. Länsimaissahan sairastumista pidetään aina pahana asiana, vaikka se on eräänlainen kommunikaatio itsemme välillä. Syitä haetaan aina silti ulkopuoleta itsen.

Zohar toimii kuitenkin energioillaan tässä nykyisessä hetkessä ja siten, että se on oman tahdon alaista. Aivan kuten enkeltenkin kutsuminen on oman tahdon alaista. Mutta kokeile itse, kirja on tosiaan vain kirja  jos ei siltä halua mitään muuta. Zoharin kanssa voi edetä korkeillekin tasoille tutkimaan tätä elämän syvyyttä ja saada elämäänsä todellista hyvää energiaa ja voimaa.

On myös kuuluisia henkilöitä jotka ovat olleet Zoharin kanssa tekemisissä, eräät mainittavat ovat Albert Einstein, Isaac Newton. Laitan linkin kattavaan selostukseen historiasta englanninkielen taitoisille. Voit kielitaidon vähyydessä käyttää myös transalatoria, siitä saa aina sen verran selvää.

Kenenkään ei silti tarvitse alkaa  Kabbalistiksi joka skannaa tai opiskelee Zoharia, se on elämänkatsomuksellinen  valinta ja Zohar on tuotu nyt kaikille ihmisille, jotta elämään tulisi enemmän valoa. Se ei tarkoita, että ihmisen tulisi kääntyä yhtään miksikään. Itse olen vain tässä tämän takkuisen pitkän matkan ajan jälkeen jälleen uudelleen kiinnostunut myös Kabbalistisesta elämän viisaudesta ja aloin nettikurssille asian suhteen. Enkä ole vielä katunut.

Kabbalismihan ei tosiaankaan ole mikään uskonto ja jumalan sijaan on Creator. Kuten itsekin käsitän nämä jumalat erilaisiksi energioiksi. Siksi meidän elämässä on paljon mustia aukkoja kun me vain tukeudumme enkeleihin eli niihin suojeleviin energioihin mutta emme juuri koskaan edes puhu näistä Jumalista. Eli kaikki tuntee enkeleiden nimet mutta kukaan ei tunne Jumalien nimiä ja nämä Jumalat ovat niitä energioita. Tämä on siis se minun käsitykseni. Kaikki on energiaa.

Sitäkin olen eri henkisissä ihmisissä vaistonnut ja sen huomaa erinäisistä määristä enkeliryhmiä ja sivuja, että enkelit on nostettu melkeinpä jumalan asemaan ja silti ne ovat vain niitä palvelevia elementtejä. Että kun keskittyisimme ensistään siihen alkulähteeseen, mihin me sitä suojelusta tarvitsemme. Vaihtamalla ja puhdistamalla nämä asiat, voimme antaa suojelevaa energiaa niille jotka sitä todella tarvitsevat ja siinä on myös todellista voimaa. Keskittymällä luomaan hyviä asioita hyvillä energioilla...se on sitä maailman luomista, ei pelkästään suojautumista.

Mitään Jumalan pilkkaa en myöskään harrasta, katson itsessäni olevan kaikkia Jumalaisia energioita ja suojelusta sekä kykyjä ja mahdollisuuksia luoda tätä elämää omanlaiseksi. Joten miksi pilkkaisin Jumalaa jonka osa itsekin olen.

Miksi Adele?

Adele on minun henkisyyden nimi, se on oikeasti myös isoäitini nimi. Olen alkanut tekemään sukututkimusta jossa huomasin juurteni olevan melkoisen mutkan takana. Saksanmaalta menetetyn Karjalan alueelle Rokkalaan ja sinne Käkisalmeen on haudattuna minun isovanhemmat, Karjalaista aitoa sukua Weldna ja Otto joka on tullut jollain fregatilla aikanaan Uuraan satamaan ja ruvennut Rokkalan lasitehtalla lasinpuhujaksi. Sitä myöten minä ole täällä olemassani.

Lisäksi on ollut kiinnostavaa toinen sukuhaara eli ukkini suku, siinä se on kans erästä hauskaa. Lopulta johti tieto siihen, että olen Clemens Bartholdin suoraa alenevaa polvea oleva sukulainen. Siinä sitä onkin mielenkiintoista tutkittavaa. Kuulun niinsanottuun Häränkantajan sukuun. Nyt en ole vielä päättänyt, että mikä minä olen mutta mummuni Adelen innoituksesta joka siis yhtyi tähän Oxmanin sukuun ukkini Evaldin kanssa on johtanut minut tutkimaan sukuani tarkemmin.

Kiitos siitä, lisäksi löysin niin upean joukon muitakin sukulaisia ja olen nyt löytänyt itseni jotenkin paremmin. Allestiina on tästä Krugereiden suvusta tullut minulle henkioppaaksi, hän on ihan oikeasti ollut olemassaan mutta tiedot katoaa johonkin. Ainoastaan kirkonkirjoissa oli mainintaa, että Allestiina on ollut kummitätinä. No, Allestiina ohjaa nyt minua.

Olen kirjoittamassa kirjaa joka on täysin fiktiivinen ja pidätän oikeuteni käyttää omia sukulaisteni nimiä siinä kirjassa henkilöinä.

Zohar

Mikä on Zohar? 

Siihen on kyllä todella hyvä selostus Ajatellen sivustolla joten en ala sitä sen enemmän muokkaamaan. Ainoastaan voin kertoa, että miten se minun elämääni on tullut ja alkanut olemassa olollaan vaikuttamaan.

Ajatellen sivulla on hyvä kattava selostus Zoharista.

Tässä nyt väkisin tulee mainostettua Ajatellen sivua mutta Ajatellen sivuston ylläpitäjä Marko Kautto on toistaiseksi ainoa henkilö Suomessa joka on mukana tässä Zohar projektissa. Sieltä näitä mini Zohareita ja hieman isompaa Zoharia on jaettu koko Suomeen. Näitä mini-Zohareita (Pinchas) jaetaan yksittäisille ihmisille aina silloin kun niitä on saatavilla. Lisäksi on isompi kirja jonka voi ostaa itselleen ja nämä isommat on myös tarkoitettu jaettavaksi julkisiin laitoksiin kuten kouluihin, poliisilaitoksille, sairaaloihin ym, kaikkialle missä voisi kuvitella tarvitsevan lisää positiivista valoa joka johtaa ihmiset ongelmien vatvomisen sijaan ratkaisuihin. Maailmassa osataan vatvoa ongelmia, ratkaisut on kuitenkin aika vähissä koska alituiseen jatkamme samojen ongelmien parissa. Einstein on sanonutkin, että ne ongelmat jotka loimme tässä tietoisuudessa, on ratkaistavissa vain seuraavalla tasolla. Tähän tietoisuuden kohoamiseen kautta maailman auttaa Zohar jonka teksteistä loistaa meidän sielutasollemme sitä aitoa valoa. Lisäksi kaikkeen kirjoitettuun sisältyy aito tämän maallisen mielen tasolle oivaa oppia elämästä. Viisautta joka oikeasti asuukin meissä mutta on jäänyt jonnekin unholaan.

Ole avoin, tämä kaikki on uskontojen takaa, eli tämä ei ole itse itsessään uskonto vaan oivallinen työkalu, olit uskossa elikkä et. Tämä kaikki on energiaa.

Itse meidän perheessämme ilmeni ongelmaa murrosikäisen pojan kanssa. Hän jotenkin sulkeutui ja oli kovin ahdistunut. Lopulta selvisi, että häntä kiusattiin koulussa. En alkanut syyttelemään niitä kiusattujakaan, koska hekin ovat tavallaan tämän kaiken painostavan valottoman elämän uhreja ja ottavat herkästi negatiivisia energioita itselleen. Sanotaan että joukossa tyhmyys tiivistyy. Onneksi meidän tapauksessa todellakin tämä asia selvisi ja oikeni hyvin. Vein sitten kyllä kouluun lahjaksi tällaisen ison Zoharin ja uskon ja luotan sen valoa säteilevään voimaan ja siihen, että se osaltaan tuo paljon uutta valoa, jotta osattaisiin ajoissa ratkaista asioita siten, ettei kukaan joutuisi kiusatuksi eikä myöskään kiusaajaksi. Jos ei ole helppoa se kiusatun elämä, sanon, että sen kiusaajan elämässä ei juuri mitään herkkua ole koskaan, joten on aika miettiä sitäkin näkökulmaa miten asioita oikeasti ratkaistaan.

Mini-Zohar tai oikeastaan tästä on vielä vähän uudempi versio. Itselläni tämä on jo aika kulunut joten minä koristelin sen mosaiikilla.


http://youtu.be/7oC8VLUqoEo

Kaikki on energiaa

Miltä näyttää uusi elämäni jossa kaikki negatiivinen ilmiö, eli kaiken kritisointi on jäänyt taakse? 

Huomautus, en ole täysin siitäkään vielä oppinut pois mutta hyvään suuntaan olen menossa joka päivä..:D

Mitä ikinä olenkaan tehnyt elämässäni, niin tämä täydellinen suunnan muutos on ollut elämäni parasta aikaa. Ehkä kivinenkin on tämä polku ollut mutta niin, kiviä rakastan muutenkin. Todellista henkisyyden ja hyvän elämän löytämistä tämä on enimmäkseen ollut.
Olen löytänyt uusia voimia elämääni ja sen laadun parantamiseen. Kirjoitan vain mikä tuntuu itsestä hyvälle, en paasaten enkä kehoittaen samaan. Jokainen voi miettiä omassa elämässään, olisiko oikeasti jotain mikä muuttaisi elämän suuntaa sinne paremmalle puolelle, sinne missä aito iloinen positiivisuus vaikuttaa jokaisella elämän saralla.

Ensiksi kerron, että tutustuminen vetovoiman lakiin Ajatellen sivun kautta ja sieltä sain myös Zoharini josta tietysti kerron näissä teksteissäni. Kaikki tämä on johtanut minua tutustumaan myös Kabbalistiseen elämän viisauteen. Noukin matkallani kaikenlaista hyvää itselleni ja olen soveltanut oppejani elämän käytäntöön ja voin sanoa, että kaikki asiat elämässäni ovat tulleet siihen parempaan valoon ja aitoon positiiviseen elämän uudelleen löytämisen iloon.

Vielä on paljon oppimista ja tekemistä kaikessa, erityisesti kaiken vanhan negatiivisuuden poistamisessa omassa elämässäni. Niin tai sanoisinko, ettei negatiivisiä asioita voi koskaan poistaa mutta tuomalla asioihin uutta valoa ja näkökulmaa, asiat kääntyvätkin sinne elämän paremmalle puolelle ja pois kaikesta alituisesta kurjuudesta.

Minua on paljon innoittanut myös Esther ja Jerry Hicksin kirjat, Tunteiden mahtava voima ja Pyydä niin saat, ainoat heidän suomennetut kirjat ja lisäksi itselläni lukematta vielä Vorteks.

Vetovoiman laki on yksi luonnon voimallisimmista laeista josta on varmaankin kirjoitettu sen tuhannen erilaista kirjoitusta. Minun kirjoitukseni ei ole muuta kuin makustella kaikkea sitä mitä olen oppinut tällä matkallani.

Kaikki kuitenkin alkoi noin pari vuotta sitten kun pysähdyin lukemaan Ajatellen sivuston kirjatarjontaa ja tilasin sieltä itselleni ilmaisen Zoharin ja sen jälkeen Vetovoiman lain verkossa peruskurssin.   Suosittelen kurssia lämpimästi sillä se on kirjoitettu erittäin selkeästi ja kaikki harjoitukset ovat hauskoja ja täynnä elämän viisauksia. Lisäksi kurssin voi tulostaa itselle jolloin voi aina yhä uudestaan palata sitä lukemaan kun heikko hetki iskee, eli se luottamuksen puute. Se turhautuminenhan vetovoiman lain käytännön harjoittelussa on kaikilla edessä. Mutta kun sen yli pääsee, onkin elämä taas kivaa.

Sen jälkeen olen kahlannut läpi kaiken mahdollisen, Secretit ym. Varmaan ihmiset ovat näistä aina joskus on kuulleet. Mutta niin, harjoittelin ja harjoittelin ja sitten perustin ryhmän Facebookiin nimeltä Social Song jossa aloin kirjoittamaan kaikesta harjoittelustani. Siellä meitä on pieni porukka jotka kokeilemme ja kerromme tuntojamme.

Zoharista sanoisin, että sen jälkeen kun sain ilmaisen mini-Zoharini, alkoi elämääni tulla aika ihmeellisiä juttuja, ensinnäkin kaikenlainen kaaos alkoi äkkiä järjestäytyä. Ei tässä vieläkään olla mitään ihmeidentekijöitä, ainoastaan omaa elämääni kohtaan olen kuitenkin saanut paljon viisautta ja oppia. Niistä kiitollisena seuraan nyt Zoharin jäljessä päivittäin. Perustin myös ryhmän nimeltä Zohar projekti jossa tutkimme tuntojamme miten tämä ihmeellinen pieni kirja meidän elämässämme antaa meille valoa ja parantaa jokapäiväistä elämäämme.

Kaikki on energiaa...

Ja tästä sitten jatketaan tätä blogin kirjoittelua. Tervetuloa lukemaan hassuja juttujani.