Ruoki unelmiasi, unelmat vie aina eteenpäin

Oletko joskus unelmoinut, siten, että ihan oikeasti voit maistaa, haistaa, tuntea ja kokea asiat ikäänkuin ne olisi täysin totta? Minä olen ja monesti ja usein ja minulla on sellaisia unelmia jotka ovat olleet unelmissani vuosikausia. Tuosta voi päätellä, että unelmat ei ole toteutuneet kun niitä vuosia unelmoi. Se, että joku unelma ei ikäänkuin käy toteen, ei oikeastaan pidä paikkaansa, koska unelmat vie aina meitä kuitenkin jonkin verran eteenpäin. Usein annamme unelmien kuolla. Ne käy ehkä rasittaviksi ja puuskahdamme, kaikkea sitä unelmoikin ja ei nämä unelmat käy koskaan toteen.

Meillä on oma energiapankkimme ja olemme tallettaneet sinne miljoonittain erilaisia unelmia, ihania asioita elämästämme minkälaisena sen haluaisimme. Se on ihan uskomatonta jos tietäisitte miten paljon meillä on tässä niin kutsutussa pankissamme asioita. Ne ovat siellä värähdeltynä ja aina silloin tällöin näitä asioita putkahtaa eteemme ja ilmentyy elämään, eli manifestoituu.

Kun katsoo ympärillä olevaa maailmaa, nekin ovat osaltaan unelmiamme. Katselin eilen illalla valokuviani ja huomasin, ai että, tuollaista oli silloin ja nyt muistan mitä silloin unelmoin. Nythän minä elän osittain sitä mitä unelmissani kannoin ja voi hurja, enpä olisi ikinä kuvitellut, että tuosta matka tähän oli näin mahtava. Sen vuoksi on hyvä käydä matka taaksepäin joko selaamalla kuvia taikka elämänsä filminauhaa. Siinä me ainakin näemme todella sen, mitä me silloin aikanaan oikein kannoimme mukana. Minä luulen, että meitä ei ole tarkoitettu hiljentämään unelmien taikka mielemme pulinaa koska jos olisimme aina jossain hiljaisuudessa, emme silloin ruokkisi unelmiamme.

Toisinaan kun puhumme ääneen unelmistamme, jollekin toiselle ihmiselle, joku voi antaa lisää energiaa unelmiisi tai voi käydä myös niin, että toinen ihminen palauttaa reaalisuuteen. Kuten minulle on käynyt monta monituista kertaa. Olen sanonut ehkä ääneen, voi miten ihanaa joku asia olisi. Toinen on voinut siihen sanoa, että se maksaa liikaa, eikä sinulla ole siihen varaa, hyväksy tosiasiat ja elä realistisesti. Tuollaisten unelmien lyttääjiä on paljon, he eivät vain huomaa taikka hoksaa, ettei me unelmoida sellaisia asioita mitä emme halua.

Että unelmissa me elämme siinä emmekä mieti miten siihen pääsemme. Se on enemmänkin suunnittelua ja suunnittelu on omiaan viemään unelmat matalaksi. Myös itse sorrumme tappamaan omat unelmamme siten, että toteamme asioihin mitä unelmoimme, että ei ole varaa, tai ei ole kykyjä, ei minusta ole siihen.  Loppuviimein hylkäämme koko unelman luullessamme, että unelmiin kuuluu unelmoida asioita, en kykene, tai en pysty, tai ei ole varaa. Onko sellainen unelmaa jossa unelmoimme, ettei ole varaa taikka resursseja?

Olen huomannut, että kaikki ne asiat ovat elämässäni toteutuneet, mihin olen antanut valtavasti elämän energiaa. Olen ollut innostunut, ihaillut, jumaloinut suorastaan. Muistan erään aikakauden, olin jäänyt kotiin ja minulla oli tietokone kaikesta työstä vapaa seikkailla netissä. Osallistuin Tieteen palstalla keskusteluun jossa käsiteltiin rintamamiestalojen remonttia. Siellä seurasin tiiviisti erästä remontoijaa, hän antoi koko ajan kertomusta siitä mitä oli tehnyt ja tulee kohta tekemään ja selitti miksi asiat näin tai noin. Perehdyin innolla, kuuntelin, taikka siis luin innolla jokaisen postauksen mitä hän kertoi talostaan. Minulle itselle syntyi omaan itseeni mielikuva omasta talosta jota siinä mukana remontoin. Siitä on vuosia aikaa, mutta nyt elän täyttä totta, asun rintamamiestalossa ja olen tässä tehnyt remonttia ja joka ikinen ilta totean, voi miten onnekas ihminen olenkaan. Unelma rintamamiestalosta eli sen vuoksi, koska ruokin sitä alituiseen. Kuvittelin, näin, tunsin, elin ja koin sitä elämää mielessäni.

Oma unelmieni koti, olisiko sitä jos en olisi unelmoinut? Ruoki siis unelmiasi, oli tilanteesi juuri nyt mikä tahansa.






Minulla on paljon erilaisia unelmia ja joidenkin olen antanut kuoleutua juuri edellä mainituilla asioilla. Joillekin ihmisille en enää edes kerro unelmiani koska olen oppinut heidän tapansa suhtautua niihin. En ymmärrä, eikä se ole minun asiakaan ymmärtää, miksi joku toinen on halukas palauttamaan ihmisen maanpinnalle. Se ärsytti minua aikanaan ja silloin opin unelmoimaan sellaisen henkilön siksi aikaa kuuhun istumaan kun minä koin elämää unelmissani.

Jotta en unohtaisi unelmien voimaa, laitoin tietysti makuuhuoneeseeni asianmukaisen tapetin. 











Toisinaan käytän unelmieni voimaa siihen, että unelmoin siitä, että ne realistisestikin suhtautuvat ihmiset vapautuisivat ja antaisivat unelmilleen polttoainetta. Joskus on vain hyvä kysyä sellaiselta henkilöltä, mitä sinä haluat? Mutta neuvoni noin muuten on, älä anna itsesi taikka muiden tappaa unelmiasi, pidä omasta hengentilastasi huoli, järjestä aina aikaa unelmiesi ruokkimiseen ja pidä sitä yhtä tärkeänä kuin päivittäinen ruokailusi on. Pidä sitä yhtä tärkeänä kuin veden juomista, kaikki muu tulee vasta sen jälkeen. Nosta omat unelmasi tästä lähtien kaiken edelle, että huollat niitä, että menet vieläkin syvemmälle ja todella tunnet ja koet jopa tuoksut, maut, aistit kaiken mitä aisteja sinulla on käytettävissäsi. Et voi koskaan tietää....mihin tiesi sinua kuljettaa.