Antamisen ja saamisen tasapainoa ja niissä piileviä kompastuskiviä
Tämän
päivän ihmiset eivät enää tiedä mitä on runsaus ja kuuluuko se
kaikille? Maailmassa on niin paljon epätasapainottumista, että me
kuvittelemme sen olevan täysin luonnollista, vaikka oikeasti elämän
runsaus on luonnontila ja kaiken tulisi olla tasapainossa. Kaikki on tasapainossa kyllä mutta me emme sitä koe siten.
Me olemme itsekin luonnostaan runsautta ja sitä jakavaa. Eikä meidän tarvisi ajatella näitä asioita jos olisimme voineet tässä haasteellisessa maailmassa olla itsessämme tasapainoisia. Kuten olemme olleet lapsena. Meissä on hienoja asioita luonnostaan. Olemme empaattisia ihmisiä, jos toisella ihmisellä käy huonosti, on sairas taikka surullinen, olemme toinen toistamme lohduttamassa ja auttamassa. Se on meissä itseohjautuvaa runsautta. Me vaalimme myös kauneutta kaikkialla ympärillämme, rakennamme ja laitamme kodin ja pihan nätiksi. Tai pidämme omasta ulkonäöstämme huolta, siksi koska sekin on elämän runsautta.
Jos mietit luonnon kasveja, ne elää aina runsaudessa, eikä ne kasvit koskaan erikseen pyydä tai vastaanota, se on niille täysin luonnollinen olotila. Jos kasvi saa kaiken tarvitsemansa, se kasvaa oman elämän mittaisen elämänkaarensa ja jättää uusia alkuja, siemeniä lisää, koska se elää runsaudessa.
Kasvit ja eläimet ovat sopeutuneet muuttuvaan ja ankaraan maailmaan, toimivat automaattisesti sen mukaan. Kilpikonnat jotka kaivaa munille kuopan rannalle, luovuttavat miljoonia munia, joista suurin osa päätyy petojen suuhun ja seuraava vaihe pienillä kuoriutuneilla kilpikonnilla on selviytä mereen. Vain hyvin pieni osa niistä päätyy meressäkin kasvamaan aikuiseksi. Mutta, se on luonnon omaa tasapainoa johon meillä ei ole sanomista, ainoastaan ihmettelemistä miten tarkka ja viisas luontomme onkaan.
Meillä on myös luonnollinen runsaus olemassa, koskien niin ihmissuhteita, rakkautta, materiaa, harrastuksia, kuin tunteitakin. Joskus olemme vain niin pahasti epätasapainossa joidenkin asioiden suhteen, että koemme elämän olevan yhtä vuoristorataa. Kun olemme jossain asiassa epätasapainossa, se vaikuttaa meissä kaikkeen ja erityisesti meidän fyysiseen ja mentaaliseen kehoomme. Me reagoimme aina kehomme kautta, koska se on meidän kommunikointiamme bodyn ja sielun välillä. Sielun tulisi saada loistaa meissä aidosti valoa.
Mieti miten elämässäsi luonnollinen runsauden tasapaino pitää, oletko kotona kaikkesi antava, elätkö aina toisia palvellen, oletko ylirasittunut, uskallatko pyytää itsellesi myös jotain vai oletko aina kaikkesi antava?
Tiesitkö, että kaikkensa antava ei ole hyväksi tässä tasapainossa, me emme ole kilpikonnia jotka tarvitsee munia huomattavasti enemmän tasapainon säilymiseksi. Kilpikonnallekin se muniminen on vain joskus ja se tekee sen luonnostaan, ei antaakseen kaikkensa. Munimisen jälkeen tämä otus jatkaa olemassa olon kiertokulkuaan vailla tunnetta, että taas pitää antaa kaikkensa. Se on sen elämänvietti.
Onko sinun elämänviettisi olla antamassa kaikkesi vai siten, että todella nautit siitä antamisesta ja saat samalla myös itse?
Miten työ ja urasi, onko se tasapainossa kaikkeen muuhun ja osaatko ottaa itsesi myös pois siitä putkesta? Eihän ihminen ole alunperinkään syntynyt tänne tekemään töitä alati. Kun me tulimme tänne, me elimme ruokaa etsien ja silloin kun sitä oli, ihminen luovasi, hän istui nuotion äärellä pieniä asioita puuhastellen ja ajatellen ja luoden uusia asioita.
Sen vuoksi maailma on laajentunut, koska alkuihmiset omalla ymmärryksellään keksi asioita lisää ja lisää. Ei he eläneet alituiseen jossain metsästyssuorituksessa tai nainen antamassa alituisesti itsestään kaiken perheelle jotta muut, eikä hän itse eläisi yhtään mukana luonnollisesti. Elämänviettiin kuitenkin kuului luonnostaan elämän ylläpito ja sen säilyminen, luonnostaan. Mies ja nainen toimivat luonnostaan runsauden luonnollisuuden mukaan kuten elämänkaareen kuului kaiken itseohjautuvasti.
Meidän oma tasapaino vaikuttaa kaikkeen. Vaikka emme aina itse näe omaa tilaamme, tunnemme alitajuisen värähtelymme tuomat asiat. Ne ilmenee meissä monin eritavoin. Keho on yksi parhaimmista mittareistamme. Jos alituiseen ohitamme sen syvimmän itsemme tahdon olla ja elää tasapainossa, kehomme alkaa reagoimalla joillain sairauksilla. Yleensä sairauden laatu kertoo epätasapainon laadun syvyyden. Syöpä ja monet immuunipuolustus sairaudet johtuvat elimistön altistamisesta alituiselle stressille. Negatiiviselle stressille joka aiheutuu itseasiassa kaikesta epävarmuuden tunteista omassa elämässämme. Emme osaa olla luonnollisesti virtaavia kun olemme alituisessa huolessa taikka liian kiireisiä.
Meillä tulee olla tietynlaista positiivistakin stressiä jossa yleensä kasvamme uusiin tilanteisiin ja saamme maailmamme siitä luoduksi ja laajennetuksi. Stressi ei ole aina siis huono asia ja enimmäkseen se huono stressi on sitä tunnepuolen stressiä, huolta ja epävarmuutta.
Lue tuo minun seuraava kappale ilman pillastumista koska asia vielä tuolla myöhemmin oikenee...
Monet opettavat kaiken antamista, että vain antaminen on ihmiselle hyvä asia. Miettikääpä omassa elämässänne, miten paljon annatte itsestänne ja osaatteko luonnollisesti pyytää sen, mikä teille kuuluukin. Onko teidän ihan alituiseen annettava itsestänne ja eikö tasapaino vaadi myös saamista itselleen? Onko kaiken luonnollisen saaminen itselleen tehty jo syntiseksi?
Raha, ruoka, vapaa-aika, työ, tekeminen, harrastaminen, rakkaus ovat asioita josta voisi kirjoittaa oman lukunsa miten ne vaikuttava elämässämme. Mainitsen kuitenkin, että me kuvittelemme olevamme riippuvaisia toisen rakkaudesta ja siksi annamme toisten myös polkea ja ottaa itsestämme kaiken. Joka muuten syöksee kaikki muutkin asiat epätasapainoon.
Olisi aina ensimmäiseksi tasapainotettava suhteet ihmisiin. Sen jälkeen tuntea olevansa itse tasapaino ja pitää huoli tasapainostaan alati, joka päivä, heti aamusta alkaen mietiskellä ihan hiljaa ja vetää syvään henkeä. Hakea se tasapainon värähtely tuntemalla se ja antaa sen tulla itsestä luonnostaan. Vetää puoleensa kaiken tasapainoa. Emme ole riippuvaisia emmekä riippumattomia toisista ihmisistä. Me olemme sekä että. Olemme Jin ja Jang.
Me olemme itsekin luonnostaan runsautta ja sitä jakavaa. Eikä meidän tarvisi ajatella näitä asioita jos olisimme voineet tässä haasteellisessa maailmassa olla itsessämme tasapainoisia. Kuten olemme olleet lapsena. Meissä on hienoja asioita luonnostaan. Olemme empaattisia ihmisiä, jos toisella ihmisellä käy huonosti, on sairas taikka surullinen, olemme toinen toistamme lohduttamassa ja auttamassa. Se on meissä itseohjautuvaa runsautta. Me vaalimme myös kauneutta kaikkialla ympärillämme, rakennamme ja laitamme kodin ja pihan nätiksi. Tai pidämme omasta ulkonäöstämme huolta, siksi koska sekin on elämän runsautta.
Jos mietit luonnon kasveja, ne elää aina runsaudessa, eikä ne kasvit koskaan erikseen pyydä tai vastaanota, se on niille täysin luonnollinen olotila. Jos kasvi saa kaiken tarvitsemansa, se kasvaa oman elämän mittaisen elämänkaarensa ja jättää uusia alkuja, siemeniä lisää, koska se elää runsaudessa.
Kasvit ja eläimet ovat sopeutuneet muuttuvaan ja ankaraan maailmaan, toimivat automaattisesti sen mukaan. Kilpikonnat jotka kaivaa munille kuopan rannalle, luovuttavat miljoonia munia, joista suurin osa päätyy petojen suuhun ja seuraava vaihe pienillä kuoriutuneilla kilpikonnilla on selviytä mereen. Vain hyvin pieni osa niistä päätyy meressäkin kasvamaan aikuiseksi. Mutta, se on luonnon omaa tasapainoa johon meillä ei ole sanomista, ainoastaan ihmettelemistä miten tarkka ja viisas luontomme onkaan.
Meillä on myös luonnollinen runsaus olemassa, koskien niin ihmissuhteita, rakkautta, materiaa, harrastuksia, kuin tunteitakin. Joskus olemme vain niin pahasti epätasapainossa joidenkin asioiden suhteen, että koemme elämän olevan yhtä vuoristorataa. Kun olemme jossain asiassa epätasapainossa, se vaikuttaa meissä kaikkeen ja erityisesti meidän fyysiseen ja mentaaliseen kehoomme. Me reagoimme aina kehomme kautta, koska se on meidän kommunikointiamme bodyn ja sielun välillä. Sielun tulisi saada loistaa meissä aidosti valoa.
Mieti miten elämässäsi luonnollinen runsauden tasapaino pitää, oletko kotona kaikkesi antava, elätkö aina toisia palvellen, oletko ylirasittunut, uskallatko pyytää itsellesi myös jotain vai oletko aina kaikkesi antava?
Tiesitkö, että kaikkensa antava ei ole hyväksi tässä tasapainossa, me emme ole kilpikonnia jotka tarvitsee munia huomattavasti enemmän tasapainon säilymiseksi. Kilpikonnallekin se muniminen on vain joskus ja se tekee sen luonnostaan, ei antaakseen kaikkensa. Munimisen jälkeen tämä otus jatkaa olemassa olon kiertokulkuaan vailla tunnetta, että taas pitää antaa kaikkensa. Se on sen elämänvietti.
Onko sinun elämänviettisi olla antamassa kaikkesi vai siten, että todella nautit siitä antamisesta ja saat samalla myös itse?
Miten työ ja urasi, onko se tasapainossa kaikkeen muuhun ja osaatko ottaa itsesi myös pois siitä putkesta? Eihän ihminen ole alunperinkään syntynyt tänne tekemään töitä alati. Kun me tulimme tänne, me elimme ruokaa etsien ja silloin kun sitä oli, ihminen luovasi, hän istui nuotion äärellä pieniä asioita puuhastellen ja ajatellen ja luoden uusia asioita.
Sen vuoksi maailma on laajentunut, koska alkuihmiset omalla ymmärryksellään keksi asioita lisää ja lisää. Ei he eläneet alituiseen jossain metsästyssuorituksessa tai nainen antamassa alituisesti itsestään kaiken perheelle jotta muut, eikä hän itse eläisi yhtään mukana luonnollisesti. Elämänviettiin kuitenkin kuului luonnostaan elämän ylläpito ja sen säilyminen, luonnostaan. Mies ja nainen toimivat luonnostaan runsauden luonnollisuuden mukaan kuten elämänkaareen kuului kaiken itseohjautuvasti.
Meidän oma tasapaino vaikuttaa kaikkeen. Vaikka emme aina itse näe omaa tilaamme, tunnemme alitajuisen värähtelymme tuomat asiat. Ne ilmenee meissä monin eritavoin. Keho on yksi parhaimmista mittareistamme. Jos alituiseen ohitamme sen syvimmän itsemme tahdon olla ja elää tasapainossa, kehomme alkaa reagoimalla joillain sairauksilla. Yleensä sairauden laatu kertoo epätasapainon laadun syvyyden. Syöpä ja monet immuunipuolustus sairaudet johtuvat elimistön altistamisesta alituiselle stressille. Negatiiviselle stressille joka aiheutuu itseasiassa kaikesta epävarmuuden tunteista omassa elämässämme. Emme osaa olla luonnollisesti virtaavia kun olemme alituisessa huolessa taikka liian kiireisiä.
Meillä tulee olla tietynlaista positiivistakin stressiä jossa yleensä kasvamme uusiin tilanteisiin ja saamme maailmamme siitä luoduksi ja laajennetuksi. Stressi ei ole aina siis huono asia ja enimmäkseen se huono stressi on sitä tunnepuolen stressiä, huolta ja epävarmuutta.
Lue tuo minun seuraava kappale ilman pillastumista koska asia vielä tuolla myöhemmin oikenee...
Monet opettavat kaiken antamista, että vain antaminen on ihmiselle hyvä asia. Miettikääpä omassa elämässänne, miten paljon annatte itsestänne ja osaatteko luonnollisesti pyytää sen, mikä teille kuuluukin. Onko teidän ihan alituiseen annettava itsestänne ja eikö tasapaino vaadi myös saamista itselleen? Onko kaiken luonnollisen saaminen itselleen tehty jo syntiseksi?
Raha, ruoka, vapaa-aika, työ, tekeminen, harrastaminen, rakkaus ovat asioita josta voisi kirjoittaa oman lukunsa miten ne vaikuttava elämässämme. Mainitsen kuitenkin, että me kuvittelemme olevamme riippuvaisia toisen rakkaudesta ja siksi annamme toisten myös polkea ja ottaa itsestämme kaiken. Joka muuten syöksee kaikki muutkin asiat epätasapainoon.
Olisi aina ensimmäiseksi tasapainotettava suhteet ihmisiin. Sen jälkeen tuntea olevansa itse tasapaino ja pitää huoli tasapainostaan alati, joka päivä, heti aamusta alkaen mietiskellä ihan hiljaa ja vetää syvään henkeä. Hakea se tasapainon värähtely tuntemalla se ja antaa sen tulla itsestä luonnostaan. Vetää puoleensa kaiken tasapainoa. Emme ole riippuvaisia emmekä riippumattomia toisista ihmisistä. Me olemme sekä että. Olemme Jin ja Jang.
Antaminen ja antamisen ilo on sitten taas toinen juttu. Kun me annamme itsestämme vuolaasti ja siten, että se todella tuntuu hyvälle ja samalla sille, että antamalla saa itselleen hyvän tunteen, se on todellakin eri asia. Antamisen ilo on todellinen ilo. Siksi lahjan antaminen suoraan ilosta ja sydämestä on niin ihana tunne. Joulun aikaan kuitenkin kuulee sitä stressiä siitä lahjojen ostamisesta. Aina lahjoja ei tarvitse ostaa, sillä antaa voi niin monia asioita.
Yleensä tasapaino saapuu siinä jos koet itseltäsi jotain puuttuvan, sinun tulisi tasapainottaa se luonnostaan itsessäsi siten, että sinä annat sitä muille. Äsken kritisoin ylempänä kaiken antamista mutta näillä on se hienoinen eroavaisuus. Jos tarvitset lisää rakkautta, sinä saat sitä vain antamalla rakkautta, ei siten, että annat itseäsi kohdella huonosti, koska sellainen ei ole rakkautta. Se on riippuvuutta toisen rakkaudesta. Pitää muistaa vain ne kaksi tunnetta, toinen tuntuu hyvälle ja toinen pahalta ja siinä se nuora onkin. Jos rakkauden antaminen oikeasti tuntuu hyvälle, se on silloin sitä ja silloin aika varmasti saat sitä monin mitoin takaisinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti