Se on kyllä jännä juttu kun jälleen kerran totesin erään ongelman, joka on painanut minua tässä tämän viikonlopun ajan. Ei ollut muuten ensimmäinen kerta, että kiitin ihan sydämestäni omasta ilmenneestä ongelmastani. Istuin tuolla saunan lauteilla ja mietiskelin tätä asiaa mikä mieltäni oli painanut. Aloin sitä ääneen pohtimaan ja koin mielettömän energian nousevan minussa jossa ratkoin sitä ongelmaa ja kaikkea siihen liittyvää. Lopulta tajusin ja oivalsin mitä kaikkea se värähtelemäni ongelma olisi tuonut lisää elämääni. Olin melkein onnesta soikea, että sain sen ajatuksen kiinni ja aikaa sekä hyvän tilan käsitellä se itsestäni sopusointuun.
Näin ehkä vuosikymmenien samantyyppinen piina, alitajuntaani syöpynyt kauhea Evil joka saa minut aina käyttäytymään tietynlaisissa tilanteissa samoin, pitää yllä sitä kiertokulkua alituiseen. Meillä on monenlaisia Evileitä itsessämme ja olen aika varma, että jos pääsee kurkkaamaan alitajuiseen mieleemme, on siellä hopeisten kauniiden pilvien joukossa se suuri tumma pilvikerääntymä täynnä näitä pieniä Evileitä. Emme vaan edes aina tajua, että miten ne sinne ovat joutuneetkin. Mutta yhtä kaikki, meillä kaikilla siellä on esimerkiksi näitä tunteita: Kateus, katkeruus, itsekkyys, viha, epävarmuus, kosto, alistuminen ym. Tämä jo kirjoittaessakin tuntuu tummalta ja siltä, että hui kauheaa, ei minulla vaan. Mutta kaikilla meillä näitä on. Mutta aina kun nämä meissä ilmenevät, emme edes tajua sitä välitöntä reaktiota mitä nämä esiin nousseet tunteet meille tekee.
Elämä on yhdenlainen peili, minä itse seison siinä peilin edessä ja peilaan itsestäni kaiken itselleni. Kunpa joskus oppisin olematta reagoimaan kaikkeen ikävään ihan lunkisti vaan. Se tarkoittaisi sitä, että vaihtaisin peilikuvaani. Jos joku aiheuttaisi minulle tunteen kateudesta ja pystyisin olemaan ilman sitä reaktiota, peilikuvani muuttuisi samantien. Mutta jos aina reagoin tilanteisiin samoin, peilikuvani toistaa sen aivan yhtä piirun tarkasti.
Joten, jospa muistaisin tämän peilin nyt tästä lähtien ja tekisin täysin päinvastoin mitä olen tottunut tekemään. Olisin hiljaa silloin kun tekee mieli huutaa ja sanoisin asiani silloin kun en uskalla. Mitenkähän oma peilikuvani heijastaisi tätä elämää minulle takaisin päin? Sitä täytyy kokeilla.
Peilin edessä on hyvä kiittää ongelmista, kuten kaikesta siitä hyvästäkin. Peilin edessä kiittäminen näyttää välittömän tuloksen mitä sieltä on tulossa minulle takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti